Italia

Repubblica Italiana
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Pääkaupunki	Rooma
Muita kaupunkeja	Firenze, Milano, Torino, Venetsia ja Verona
Pinta-ala – josta sisävesiä	301 230 km² (sijalla 71) 2,4 %
Väkiluku (2006) – väestötiheys – väestönkasvu	58 883 958 (sijalla 23) 198 / km² % ([[]])
Viralliset kielet	italia1
Valuutta	euro (EUR)
BKT (2004) – yhteensä – per asukas	sijalla 8 1 609 miljardia 30 450
HDI (2003)	0,934 (sijalla 18)
Elinkeinorakenne	maatalous 10 % %, palvelut 59% %, teollisuus 31% % BKT:sta
Aikavyöhyke – kesäaika	UTC+1 UTC+2
Itsenäisyys yhdistyminen	17. maaliskuuta 1861
Lyhenne Maatunnus	IT ajoneuvot: I lentokoneet: I
Kansainvälinen suuntanumero	+39
Motto	ei ole
Kansallislaulu	Fratelli d'Italia
1Joillakin alueilla myös muita virallisia kieliä.

Italian tasavalta eli Italia on tasavalta Etelä-Euroopassa Välimereen työntyvällä Apenniinien niemimaalla ja lähisaarilla. Italian pinta-ala on noin 300 000 neliökilometriä ja väkiluku noin 59 miljoonaa. Italian naapurimaita ovat Ranska, Sveitsi, Itävalta, Slovenia sekä kääpiövaltiot San Marino, Vatikaani ja Malta.

Italian pääkaupunki on Rooma. Muita suuria kaupunkeja ovat muun muassa Napoli, Milano, Firenze, Torino ja Venetsia. Italiassa puhutaan pääasiassa italiaa.

Italian suurin uskontokunta on katolisuus, johon kuului 87,8 % västöstä vuonna 2006 (kuitenkin vain 36,8 % ilmoitti harjoittavansa uskontoa)^[1]. Uskontokuntiin kuulumattomia oli 7,0 %, muita kristittyjä 3,2 % ja muslimeja 1,4 %.^[2]

Italia on EU:n ja NATOn perustajajäsen.

Historiaa

Pääartikkeli: Italian historia

Antiikin aikana Apenniinien niemimaa oli muinaisen Rooman valtakunnan sydänalueita. Ennen roomalaisia Italiaa asuttivat muun muassa etruskit. Vuonna 476 jakautuneen Rooman imperiumin länsiosa hajosi lopullisesti, ja yli tuhat vuotta alue oli jakautunut pieniin ruhtinaskuntiin, ja osaa aluetta hallitsivat aika ajoin myös muun muassa Bysantti ja Espanja. Myös ranskalaisilla normanneilla oli keskiajalla Etelä-Italiassa ja Sisiliassa kuningaskunta.

Nykyinen Italia syntyi 1850–1870-luvuilla pala palalta. Sardinian kuningaskunta valloitti Itävallalta Ranskan tuella Lombardian (Milanon ympäristön) 1859, ja Giuseppe Garibaldin johtama vapaaehtoisjoukko, joka toimi ilman Sardinian kuninkaan virallista lupaa, valloitti Sisilian ja Napolin kuningaskunnan sekä pääosan paavin hallitsemasta Kirkkovaltiosta 1859–1860. Rooman pohjoispuoliset ruhtinaskunnat liittyivät Sardinian kuningaskuntaan kansanäänestyksissä 1860, ja Italian valtio perustettiin 1861. Torino, jo Sardinian kuningaskunnan pääkaupunki, tuli Italian valtion ensimmäiseksi pääkaupungiksi, mutta pääkaupunki siirrettiin 1865 Firenzeen. Saksan–Itävallan sotaan osallistumalla Italia valtasi Itävallalta Venetsian maakunnan 1866. Kun Roomaa ympäröivää Kirkkovaltion osaa suojelevat ranskalaisjoukot poistuivat 1870 Ranskan–Preussin sodan tähden, myös Rooma ja ympäröivä alue liitettiin Italiaan.

Itsenäinen Italia pyrki sitten suurvaltojen joukkoon, mutta jäi vähän samaan tapaan kuin Saksa, Ranska ja Britannia nykyään "pieneksi suurvallaksi". Se sai hankittua joitakin siirtomaita Afrikasta, muun muassa eteläosan nykyisestä Somaliasta, Eritrean ja Libyan. Etiopian valloitusyritys 1895–1896 päättyi kuitenkin sotilaalliseen katastrofiin ja kiusalliseen arvovaltatappioon. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Italia oli liitossa Saksan ja Itävalta–Unkarin kanssa (kolmiliitto).

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Italia jäi kuitenkin aluksi puolueettomaksi, sillä muut jättivät sopimusvelvoitteensa täyttämättä eivätkä ilmoittaneet Italialle ajoissa sotaan ryhtymisestä. Myöhemmin Italia liittyi sotaan ympärysvaltojen puolella näiden luvattua Italialle Itävalta–Unkariin kuuluvia alueita. Rauhanteossa osa Italialle luvatuista alueista liitettiin kuitenkin Jugoslaviaan, mikä johti tyytymättömyyden kasvuun. Tätä käyttivät hyväkseen Benito Mussolinin johtamat fasistit, jotka muodostivat Italiasta yksipuoluediktatuurin.

Mussolini valloitti Etiopian 1936, mutta ei kyennyt rauhoittamaan maata. Albaniasta tehtiin myös Italian satelliittivaltio ja se liitettiin osaksi Italiaa huhtikuussa 1939. Yhdessä Hitlerin johtaman Saksan kanssa Mussolini pyrki hallitsemaan Eurooppaa; tosin Saksan huomattavasti suuremman sotilaallisen voiman takia Italia joutui pikkuhiljaa Saksan satelliittivaltioksi. Toisen maailmansodan Italia aloitti julistamalla sodan Ranskalle ja Iso-Britannialle 10. kesäkuuta 1940 ja osallistumalla Ranskaan tehtävään hyökkäykseen. Lokakuussa 1940 aloitettu hyökkäys Kreikkaan tuotti kiusallisia tappioita, mutta kääntyi lopulta Saksan tuella voitoksi. Pohjois-Afrikassa Italia pyrki valloittamaan briteiltä Egyptin. Lopulta kuitenkin Britannia tunkeutui Italiaan 1943, mikä pakotti pian Italian vaihtamaan puolta. Saksa miehitti Italian pohjoisosan, ja vuosina 1943–1945 maassa käydyt liittoutuneiden ja Saksan väliset taistelut tuottivat suurta vahinkoa. Rauhanteossa Italia menetti kaikki siirtomaansa ja pieniä alueita Euroopasta.

Sodan jälkeen Italian valtiomuoto muutettiin 1946 kuningaskunnasta tasavallaksi.

Politiikka

Pääartikkeli: Italian politiikka

Italian valtionpäämies on presidentti, jonka asema on lähinnä edustuksellinen.

Aluejako

Pääartikkeli: Italian alueet

Italia jakautuu hallinnollisesti 20 alueeseen (regione), jotka jakautuvat edelleen maakuntiin (provincia) ja nämä kuntiin (comune). Maakunnat on useimmiten nimetty hallintopaikkakuntansa mukaan.

Alueet

Tähdellä merkityillä alueilla on itsehallinnollinen asema

Maakunnat

Pääartikkeli: Italian maakunnat

• Abruzzo: Chietin maakunta, L'Aquilan maakunta, Pescaran maakunta, Teramon maakunta
• Aostan laakso: Aostan maakunta
• Apulia: Barin maakunta, Barletta-Andria-Tranin maakunta, Brindisin maakunta, Foggian maakunta, Lecce, Taranton maakunta
• Basilicata: Materan maakunta, Potenzan maakunta
• Calabria: Catanzaron maakunta, Cosenzan maakunta, Crotonen maakunta, Reggio Calabrian maakunta, Vibo Valentian maakunta
• Campania: Avellinon maakunta, Beneventon maakunta, Casertan maakunta, Napolin maakunta, Salernon maakunta
• Emilia-Romagna: Bolognan maakunta, Ferraran maakunta, Forlì-Cesenan maakunta, Modenan maakunta, Parman maakunta, Piacenzan maakunta, Ravennan maakunta, Reggio Emilian maakunta, Riminin maakunta
• Friuli-Venezia Giulia: Gorizian maakunta, Pordenonen maakunta, Triesten maakunta, Udinen maakunta
• Latium: Frosinonen maakunta, Latinan maakunta, Rietin maakunta, Rooman maakunta, Viterbon maakunta
• Liguria: Genovan maakunta, Imperian maakunta, La Spezian maakunta, Savonan maakunta
• Lombardia: Bergamon maakunta, Brescian maakunta, Comon maakunta, Cremonan maakunta, Leccon maakunta, Lodin maakunta, Mantovan maakunta, Milanon maakunta, Monzan maakunta, Pavian maakunta, Sondrion maakunta, Varesen maakunta
• Marche: Anconan maakunta, Ascoli Picenon maakunta, Fermon maakunta, Maceratan maakunta, Pesaro e Urbinon maakunta
• Molise: Campobasson maakunta, Isernian maakunta
• Piemonte: Alessandrian maakunta, Astin maakunta, Biellan maakunta, Cuneon maakunta, Novaran maakunta, Torinon maakunta, Verbano-Cusio-Ossolan maakunta, Vercellin maakunta
• Sardinia: Cagliarin maakunta, Carbonia-Iglesiasin maakunta, Medio Campidanon maakunta, Nuoron maakunta, Ogliastran maakunta, Olbia-Tempion maakunta, Oristanon maakunta, Sassarin maakunta
• Sisilia: Agrigenton maakunta, Caltanissettan maakunta, Catanian maakunta, Ennan maakunta, Messinan maakunta, Palermon maakunta, Ragusan maakunta, Syrakusan maakunta, Trapanin maakunta
• Trentino-Alto Adige: Bolzano-Bozenin maakunta, Trenton maakunta
• Toscana: Arezzon maakunta, Firenzen maakunta, Grosseton maakunta, Livornon maakunta, Luccan maakunta, Massa-Carraran maakunta, Pisan maakunta, Pistoian maakunta, Praton maakunta, Sienan maakunta
• Umbria: Perugian maakunta, Ternin maakunta
• Veneto: Bellunon maakunta, Padovan maakunta, Rovigon maakunta, Trevison maakunta, Venetsian maakunta, Veronan maakunta, Vicenzan maakunta

Maantiede

Italian kartta

Italia satelliittikuvassa maaliskuussa 2003

Italia sijaitsee Etelä-Euroopassa, Apenniinien niemimaalla, joka on kapeahko, samannimisen vuoriston hallitsema niemimaa. Italia rajoittuu pohjoisessa Alppien vuoristoon sekä Sveitsin ja Itävallan valtioihin, koillisessa Sloveniaan, luoteessa Ranskaan, idässä Adrianmereen, lännessä Ligurianmereen ja Tyrrhenanmereen, etelässä Joonianmereen sekä Maltan ja Sisilian kanaaleihin. Apenniinien niemimaan lisäksi Italiaan kuuluu useita saaria, muun muassa Sisilia ja Sardinia, Välimeren suurimmat saaret sekä Elba, Capri, Ischia, Panteleria ja tuliperäiset Liparisaaret. Sisilian saarella sijaitsee Euroopan korkein tulivuori Etna. Napolin kaupungin edustalla on Vesuviuksen tulivuori. Italiaa kutsutaan joskus ulkomuotonsa vuoksi Saapasmaaksi

Talous

Pääartikkeli: Italian talous

Italiassa on muun muassa öljy-, maakaasu-, rautamalmi-, kivihiili-, elohopea-, rikki-, suola- ja marmoriesiintymiä, mutta kaikkiaan luonnonrikkauksia on vain vähän. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on 40 %, ja se työllistää 32 % työikäisestä väestöstä. Teollisuuskeskukset keskittyvät maan pohjoisosaan, mikä johtuu hyvistä markkinointiyhteyksistä Keski- ja Länsi-Eurooppaan, alppijokien vesivoimasta ja maataloudesta saatavista raaka-aineista. Italiassa tuotetaan kone- ja konepajateollisuuden perinteisiä tuotteita kuten laivoja, moottoriajoneuvoja, konttorikoneita, elektroniikkaa, maatalouskoneita ja rautatiekalustoa. Automerkeistä kuuluisimmat ovat torinolainen Fiat ja Ferrari. Lisäksi Italiassa on muun muassa teräs-, elintarvike-, tupakka-, huonekalu- ja kemianteollisuutta.

Italia, erityisesti Milano, on tunnettu muodin kotimaana, ja italialaiset asusteet ja kengät ovatkin maailmankuuluja. Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet ja moottoriajoneuvot, tekstiilit, kengät ja kemianteollisuuden tuotteet sekä viinit, oliiviöljy, hedelmät ja vihannekset. Huomattavimmat kauppasatamat ovat Genova, Augusta, Trieste, Venetsia ja Taranto. Kansainvälisiä lentoasemia on 25. Italiassa käy joka vuosi yli 50 miljoonaa turistia.

Alkutuotannon osuus bruttokansantuotteesta on enää kolme prosenttia, ja sen piirissä työskentelee kahdeksan prosenttia työvoimasta. Maanviljely keskittyy Pohjois-Italian alangolle, jossa viljellään muun muassa vehnää, maissia, sokerijuurikasta ja riisiä. Alueella tuotetaan myös merkittävästi rehua ja maitotaloustuotteita. Keski- ja Etelä-Italiassa kasvatetaan etupäässä lampaita ja vuohia. Italia on maailman toiseksi suurin viinirypäleiden tuottaja Ranskan jälkeen ja maailman suurin viinin tuottajamaa. Maan eteläosassa viljellään sitrushedelmiä, tomaatteja ja oliiveita. Pohjoisen Friulissa ja Lombardiassa viljellään silkkiäispuita, mutta niiden kasvatus on vähentynyt keinokuitujen käytön yleistyessä. Rannikolla muun muassa sardiinien, sardellien ja tonnikalan kalastus on tärkeä elinkeino. Kala onkin yksi Italian vientituotteista.

Ennen Euroopan yhteiseen valuuttaan, euroon, siirtymistä Italian rahayksikkö oli Italian liira (ITL, ₤ ). 1 000 liiraa oli vanhoissa rahoissa eli markoissa noin 3 markkaa, euroissa taas 0,50 €.

Väestö

Suurimpia kaupunkeja

1. Rooma (2 553 873)
2. Milano(1 308 311)
3. Napoli (1 000 470)
4. Torino (902 255)
5. Palermo (675 501)
6. Genova (620 316)
7. Bologna (374 425)
8. Firenze (366 488)
9. Bari (328 458)
10. Catania (305 773)
11. Verona (259 968)
12. Messina (247 592)
13. Trieste (207 069)
14. Cagliari (160 770)
15. Livorno (155 986)
16. Salerno (146 324)

Kielet

Italian kielet ja murteet

Italian virallinen kieli on italia, jonka asema vahvisteettiin perustuslakiin vasta 2007. Italian kieli perustuu suurelta osin Dante Alighierin (1265–1321) teoksissa käytettyyn kieleen, joissa toscanalaismurteeseen on yhdistetty Etelä-Italian kieliä. Italian yhdistyessä vuonna 1870 vain 2 % väestöstä käytti puhekielenään yleisitaliaa. Vasta Mussolini vakiinnutti Italian kielen valta-aseman^lähde?.

Etelä-Tirolin maakunnan toinen virallinen kieli on saksa, ja Aostan laakson alueen ranska.

Virallisesti tunnustettuja vähemmistökieliä Italiassa on 12. Vuonna 1999 säädetty laki vähemmistökielistä tunnustaa seuraavat kielet:

• albania
• frankoprovensaali
• friuli
• katalaani
• kreikka
• kroatia
• ladino
• oksitaani
• ranska
• saksa
• sardi
• sloveeni

Näiden vakiintuineiden kielten lisäksi Italiassa on paljon maahanmuuttajia, joilla on omat kielensä. Lisäksi Italiassa on romaneja, joilla on oma kielensä.

Italian niemimaalla aiemmin puhuttuja kieliä ovat muun muassa latina, faliski, oski, umbri, volski, pikeeni, veneetti, sikuli ja etruskien kieli.

Taulukko Italiassa puhutuista vähimmistökielistä ja -murteista

Taulukko ei listaa kaikkia kieliä